Torstaina teimme Tuula Mumman kanssa meidän molempien neitsytmatkan Toikan myymälään, vajaan tunnin ajomatkan päähän kotoa. Toikahan löytyy Toijalan taajamasta, joka oli aiemmin oma kaupunkinsa, nyt osa Akaata. Toikahan ei ole vieras yritys ollenkaan, kyllä heidän osastonsa on käsityömessuilla koluttu ja jotain on saatettu joskus tilatakin heidän verkkokaupastaan. 

Ovikelloa soittamalla pääsee sisään myymälään. Minä olin vähän varoitellut etukäteen tulostamme, sillä halusin olla varma, että se mitä olin ajatellut hankkia löytyisi varastosta.

Toikan lankakauppa oli kyllä kerrassaan aikamoinen aarreaitta.

Eteisessä oli lankoja, jotka olivat poistoja/viimeisiä keriä tai vyyhtejä. Rölli-bukleelangasta mallitilkut olivat kangaspuilla kudottuja. 

Nämäkin merinoihanuudet olivat esillä eteisessä.

Villisilkkiä

Alizen glitter näkyy monessa naamakirjan Hurmaavat huivit ryhmän huivissa, taitaa olla nyt vähän IN.

Myymälä oli laaja ja tavaraa oli tosi paljon.

Hetken mietin, josko jotain virkattavaa ostaisin, mutta maltoin.

Toika-Bambu ja Merino lux, sekä Tencel olivat lankoja, joita tulen varmasti joskus ostamaan käsin neulomista varten. Yleensä näitä kudotaan kangaspuissa. Värikartatkin ostin kotiin, jotta sitten uskaltaa tarvittaessa tilata nettikaupasta.

Tämä Tencelistä neulottu pusero on neulottu käsin. Ihanaa ohutta lankaa ja voi mitä värejä.

Se mitä Toikalta lähdin hakemaan on näköjään vielä kuitenkin kunnolla kuvaamatta. Joten saatte vieläkin odottaa kuvia Joy-rukista, jolle annoin nimeksi Tilda. Alla olevassa kuvassa pellavaa kehrää mummoni Matilda, ja vaikka kehruu onkin hypännyt sukupolvien ketjussa isäni ohi, niin minulla on nyt tarkoitus oppia kehräämään. Ei omena ole kuitenkaan isäni kohdallakaan kauas puusta pudonnut. Oskari-pappa soittaa kuvassa kannelta, ja jokusen kanteleen on isäni rakentanut ja aika monta iltaa muistan, kun olen nukahtanut kerrostalo asunnossa uneen kun isä on hiljakseen näppäillyt kanneltaan olohuoneessa.

Toikalle saatan poiketa vielä uudelleenkin, oli se vaan niin kiva paikka ja paljon jäi myös hyllyyn ihania juutuja, joita en edes huomannut kuvata. Toika tuo maahan mitä ihanempia lankoja, joita on pakko joskus päästä kokeilemaan.

Sunnuntaiterkuin seijap