Aikku kyseli kommenteissa miten etenee virkatun peiton kokoaminen neulomoystävälle ja nyt täytyy kyllä sanoa, että siihenpä en osaa vastata. Sen kasaaminen jäi Sarsan harteille, luulen ja uskon, että etenee nyt kun pääsykoe rulijanssi hänelläkin on ohi. Itsekään en ole sitä keväistä yhteistä peiton kasaamista tänne raportoinut, joten ennen reissukuulumisia siitä tässä jotain.

 

 

Kyseessä oli siis tsemppipeitto projekti Novitan neulomon tuttavalle. Joskus olo on lohduton ja tuntuu, että kukaan ei välitä. Kyllähän te tiedätte. Lämpöä ja ihania ajatuksia saa neulotuksi tai virkatuksi moniin asioihin. Tässä päätettiin koota torkkupeitto.

Toukokuun puolivälissä tapasimme Sarsan kanssa ja virkkasimme yhteen neulotut laput, joita neulojat ympäri Suomen olivat lähettäneet. Tähän kuvaan Sarsa on koonnut ja ryhmitellyt laput ja vielä aurinkokin paistaa.

Peitto kasattiin siis virkkaamalla kulmasta kulmaan. Juttua meillä riitti tosi pitkään ja eihän siitä muuten olisi valmista tullutkaan.

Tässä virkataan yhteen viimeistä kulmaa. Peitosta tuli kaunis ja  viestejen perusteella se on ollut oikeasti tsemppipeitto ja tuli hyvään tarpeeseen.

Kun peitto oli valmis oli jo ilta ja pimeä matka kotiin, mutta sitä mieltä olen, että kyllä kannatti.

Reissusta on kotiuduttu ja vielä väsyttää, huonosti nukuttujen öiden jälkeen, mutta paljon mukavia muistoja on kirjattavaksi ja tallennettaviksi, mutta nyt hetken taukoa ennen niitä.

 

Matkakäsityönä oli sytomyssyjä ja huomenna niistä muutama lähtee merten taakse postin mukana.