Kävinpä itse postireissun kun isäntä tarvitsi makutuomaria optikolle ja oli siis taajamaan ajo. Jälleen kerran kaunis punainen paketti. Vilma siitä totesi, sinähän olet ennenkin saanut samanlaisessa paperissa paketin.

 

Katsokaa ja ihastelkaa.

 

Lasten kanssa päästään leikkaamaan ja askartelemaan. Ihania joulujuttuja, ja eihän adventtiin ole enää kun vajaa kaksi viikkoa. Minähän olen joulu ihminen, joululahjatkin ovat jo puikoilla. Mukana olevassa kortissa oli, viesti, että Rose mohairille on tarkoitus joka selviää, sitä mielenkiinnolla odotan. Itsellekin tuli jo ajatus, mutta kaatui aiemmin ymmärtämättömyyteeni. Minulla on siis yksi kerä samaa lankaa. Aureasta tosiaan saisi ihanan kaulanlämmittimen. Se tuntuu aivan ihanalta poskea vasten. Mistyllekin tuli jo ajatus, osaisinko käyttää ruskeata ihan isommassa määrin? On kyllä niin minun ruskea, kun vaan voi olla.

Niin se aika menee nopeaa. Viimeisiä paketeita tahollamme kaikki varmaan suunnittelemme. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen. Minäkin laitoin pakettia sairaalasta käsin, tässä lokakuulla , kullakin meillä omat tilanteet, jotka vaihtelevat. Hyvin ymmärrän, sinua snyni siitä mitä lokakuun kakkospaketista kirjoitit. Kyllä näissä paketeissa on ollut yllinkyllin, aivan tarpeeksi.

Kyllä meille karkkia saa laittaa. Lapset ovat mielissään, ja kyllä minäkin siellä sairaalareissulla taas vähän opin karkkiakin syömään. Ei pitänyt minun karkin syömättömyyteni. Mutta kuitenkaan en isoja määriä syö. Salmiakki on se minun juttuni. Oskari taas ei saa syödä toffeeta, salmiakkia eikä mitään tahmeaa rautojen takia.

 

Kiitos sinulle sny! Viimeine paketti onkin sitten jo paljastuspaketti.