Pariisin matkamme tiistaiaamu alkoi vierailulla Sacré-Coeuriin. Upea suuri kirkko, ja voi mitkä näkymät sieltä ylhäältä mäeltä. Kun olimme ihailleet maisemia ja kuunnelleet trubaduurien soittoja niin lähdimme jatkamaan portaita alas päin.

Tässä kuvassa näkyy takana mäellä Sacré-Coeur ja oikealla olevassa talossa on lankakauppa Chatmaille. Hetken aikaa odottelimme että liike aukeaa ja sitten kävimme Vilman kanssa sisällä. Yhteistä kieltä emme löytäneet myyjän kanssa, hän puhui vain Ranskaa, mutta luultavasti sen ymmärsi, että olimme vain katselemassa. Langoissa oli paljon Katiaa ja muutakin sellaista, jota täältä lähiliikkeistäkin saa.

Tässä meidän joukko liikkeen edessä ennen sen aukamista. Katu ei ole märkä sateesta, vaan se on juuri pesty illan ja yön sotkuista puhtaaksi.

Chatmaillea viistosti vastapäätä oli liike, jossa oli nauhoja, nappeja, kirjonta tarvikkeita, kanavatöitä ja kaikkea muutakin ihanaa. Liikkeestä en ole ottanut sellaista valokuvaa, että nimi olisi jäänyt muistiin.

Liikkeen takaosassa oli lankahyllyt ja pää asiassa Pinguinin lankoja ja joitain Plassardin.

Viikon aikana poikkesimme myös Le Bon Marchéssa, joka on Pariisin vanhin tavaratalo. Siellä oli mukavan näköinen lankaosasto, nappasin siellä kaksi valokuvaa, mutta toista ottaessa myyjä kielsi kuvaamisen. En taida niitä kuvia sitten tännkään laittaa. Le Bon Marchéssa oli tarjous laatikko, jossa oli Noro Sekkua ja joitain Rowanin lankoja. Ei tullut kuitenkaan sielläkään sellainen pakkko saada olo.

Eiffel tornille jonotetaan aina ainakin tunti, oli meille kerrottu. Menimme sinne aamulla heti kun se yhdeksäksi aukesi. Menimme siihen jonoon, joka ei ollut ihan niin pitkä kuin se toinen. Ja meillä oli onnea matkassa. Juuri siihen meidän kohdallemme avattiin uusi lipun myyntipaikka ja pääsimme sisään kymmenen minuutin jonotuksella.

 

Vilma ihailee maisemia uudessa I love Paris topissaan

Kyllä niitä jonoja riitti.

Vielä katsahdus upeaan rakennukseen.

Isännän kanssa matkasimme myös vähän kauemmas ja kävimme tapaamassa kitaranrakentajaa, joka on hänelle tehnyt kaksi kitaraa. Metron päätepysäkillä näytti tälläisesltä.

Kauniita taloja ja portteja ja aitojakin riitti.

Illan Seinen risteilyllä Eiffel tornissa syttyi palamaan satoja lamppuja ja kuukin oli reiluna puolikkaana.

Joka mutkassa oli avuliaita information kavereita, jotka kysyivät heti tarvitaanko apua, jos yhtään pysähtyi ihmettelevän näköisenä automaatin lähelle. Tässä ostetaan liput paluumatakan Roissybussia varten.

Tällä koneella tulimme koti-Suomeen. Meille tämä matkan pituus oli hyvä, mutta ehkä sinne toistekin tulee lähdettyä, paljon jäi vielä näkemättä.