Täällä on isännän kanssa mietitty ja pohdittu tuota rukkia, on googlattu sanoilla jos toisilla. Mari kysyi kommentissa tuliko siinä puolatkin mukana, ja sitäpä tässä nyt on pohdittu. Rukista näkee, että sitä on paljon käytetty, mutta pölyisyydestä näkee, että se on ollut pitkään jossain säilytyksessä. Rukki näyttää siltä, että mitään ei puutuisi, mutta rukin lyhtyä siinä ei ole, eikä näin ollen siis puoliakaan.

 

Siinä kohdalla missä kaikissa googlaamissani rukin kuvissa on lyhty, tässä rukissa on mahdollisesti vaakasuorassa oleva värttinä, joka on tuollaisissa nahkalenkuissa. Korjatkaa nyt sitten ihmiset ihmeessä, jos olen väärässä näiden ajatuksieni kanssa. Minähän en ole koskaan kehrännyt, hädin tuskin muutamia kertoja nähnyt kun joku on kehrännyt. Puuttuuko tästä jotain? Miten tällä kehrätään?

 

Näissä kuvissa näette, miten pölyinen tämä rukki on. Olen sen jo näissä kuvissa kerran pyyhkinyt kostealla, mutta ei merkitystä edelleen näyttää salama sen kaiken lian jota pinnassa on.

 

Kaunis tämä rukki mielestäni on, jos en sillä koskaan opikaan kehräämään, niin vanha Heimola saa siitä kauniin kalusteen. Ihan oikeasti, kyllä tämän tekijä on nähnyt vaivaa, että on saanut pinnat kauniiksi.

Sari Varilon Kehrääjän kirjan olen tänään varannut meidän kirjaston varastosta. Saan varmaan huomenna sen kirjastoautolta.

Kiitos kaikista jakku ja rukkikommenteista, tuntui hyvältä niitä lukea. Nyt taitaa olla aika lähetä nukkumaan. Mutta arvatkaan mitä. Mulla on lomaviikko. On siis aikaa selvitellä rukin saloja. Ups, on kyllä muutakin juttuja joita pitäisi tehdä.

 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.