Isännän kanssa olimme aamulla kirkossa, minä kuorossa ja isäntä messun jälkeen laskemassa seppelettä sankarihaudalle.
Tämä sunnuntai olikin omiaan luomakunnan sunnuntaille, kun koko ajan saa ihastella kuinka luonto hetki hetkeltä on kauniimpi. Palokärjetkin ovat vielä pesässä, vaikka vanhemmat huutelevat poikasia liikkeelle.
Kaatuneiden muistopäivän kunniakäynnit haudoilla olivat jälleen kerran puhutteleva kokemus.
Sun kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen, onnen aikana.
Sun armos täällä meille soi,
mi kallehinta olla voi,
ja meille alla auringon
tää synnyinseutu rakkain on.
virsi 577 säk 1 ja 2
Johan Ludvig Runeberg
Kommentit