Perjantai oli messupäivä minun kohdallani. Tapasimme piispan ennen puoltapäivää ja sitten hyppäsin autoon kahden hämeenlinnalaisen naisen kanssa. Kiitos teille matka seurasta.

Oli kiva tavata tuttuja messuilla. Ehkä kaikista huvittavinta oli se, että saimme vihdoinkin sovittua lounatreffit minua kaikista lähinnä asuvan serkun kanssa. Pitkään on ollut ajatuksissa, mutta aina vain on jäänyt sopimatta.

Messuilla käynnin funktiona oli minulla selvittää, olenko oikeasti ansainnut palkintoni lapaskisassa. 

Janakkala lapanen

Siellä ne minun lapaseni olivat. Olen iloinen, mutta edelleen hämmentynyt. Puhuin asiasta Pirkanmaan Kotityön toimitusjohtaja Virve Pajusen kanssa messuilla ja hän sanoi, että pitää ottaa yhteyttä Suureen käsityöhön.  Olen nyt laittanut lisää sähköpostia perjantaina laittamieni lisäksi ja milenkiinnolla odotan vastausta. Toivoisin oikeasti, että seuraavassa lehdessä näkyisi oikeat lapaset ja minun nimeni vieressä. Niin, ja nettisivuille luulisi muutoksen olevan ainakin helppo tehdä.

Päivin sijoille 2.-5. sijoittuneet lapaset olivat luonnossa vielä upeammat kuin lehden kuvissa. Muutenkin tuntui, että tässä kilpailussa oli taso aika korkealla.

Lauantaina suuntasimme Äänekoskelle isännän isän 80-vuotis syntymäpäiville. Illansuussa minulle tuli silmävaivaa ja ei kun suunnaksi Äänekosken terveyskeskuksen päivystys. 

konjunktiviitti

Tässä kuvaa silmästä lääkärin käynnin jälkeen. Päivystävä lääkäri käski ottamaan kuvan omaa lääkäriä varten. Joku asia siis aiheutti allergisen reaktion silmän sidekalvolle ja tuntui, että jotain kovasti ylimääräistä silmässä olisi.

Kotimatkalla poikkesimme Jyväskylän apteekissa hakemassa lääkkeet ja nyt jo silmä on ennallaan, eikä huomaa, että siinä mitään on ollutkaan. Tänään piispanmessun ja kahvitilaisuuden jälkeen päiväunet maistuivat, sen verran koville tuo kaikki eilinen jännitys kuitenkin otti.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille täällä kävijöille. seijap