Minulle rakas laulu on ollut ensimäisestä kuulemisesta asti Vaari vainaan kannel, Lasse Heikkilältä. Laulun arvo varmaan nousee siitä, että meidän suvussa on soitettu kanteletta pappa soitti, isäni vanhin veli soittaa edelleen ja minunkin isäni soitti kannelta. Kankaan sukuun kannel on kuulunut.

Tässä kuvassa soittaa isäni vanhin veli.

Tässä muutama säkeistö laulusta, jota olen laulanut usein silloin kun ajan autolla yksin.

Löysin mummon ullakolta vanhan kanteleen. Kurkihirren alla ,varmaan vuosia riippuneen.
Sen on tehnyt taidoillaan, vaari vainaa aikoinaan, mummo kertoi tarinan, sen kiikkustuolistaan.

Kerro mulle mummo, vielä soitosta kanteleen. Näytä kuinka vaari vainaa otti sen polvilleen!
Mummo hiljaa hyräili, sormin herkin säesti, vaari vainaan vanhaa kiitoslaulua Luojalleen.

Isäni ei ehtinyt siis näppäillä kanneltaan... Voisko vaarin lapsen lapset oppia soitamaan?
Löytäisinkö vielä sen... kiitollisen sävelen. Kuulisitko Herra vaarivainaan ja Suomen maan?

 

Minun isäni ehti näppäillä kanneltaan. Muistan monia iltoja, jolloin nukkumaan menon jälkeen olohuoneesta kuului kanteleen heleä soitto, johon oli hyvä nukahtaa. Joskus olen isän kanteleen ottanut ja näppäillyt, mutta en itse osaa oikeasti soittaa.

Pitkä alustus asialle, joka sai minut taas herkistymään. Olin lauantain rakkaan isännän kanssa mummolassa. Paljon muistoja, paljon asioita. Sukulaisia, setiä tätejä, kummitäti, serkkuja ja heidän lapsiaan ja puolisoitaan. Pitkä ja raskas päivä. Päivän päätteksi Heimolaan kotiutui muutama tärkeä asia.

Ei löytynyt mummon ullakolta, vaan löytyi mummolan aitasta. Löytyi isäni tekemä kanteleen runko. Hyvässä alussa on, mutta valmiiksi ei ole tehnyt nuorimies kanneltaan. Soitteli sitten kotona, jonkun muun tekemällä kanteleella. Koskaan en muista isän kertoneen, että on jättänyt aittaan kanteleen rungon. Isän nuorin veli kuitenkin tiesi ja muisti, että tämä on isän tekemä. 

Serkkuni, heti tämän nähdessään, sanoi että isäntähän on soittimia rakentanut, eikös tämä nyt tästä tule valmiiksi. Ajatus on, että tuleehan se. Minulla on taitava mies. Ei ole aikarajaa,  joskus tästä tulee minulle kannel, jota toivoisin oppivani soittamaan.

 

Toinen asia, joka lähti meidän matkaan ja sai paikkansa vanhasta Heimolasta, oli isäni vuonna 1963 tekemä pirttikalusto. Siitä jo maaliskuussa mainitsin ja niinpä kukaan ei ollut ihmeissään, kun menimmekin mummolaan pakettiautolla.

Sopii mielestäni hyvin tupaan, yhdessä Helkalta saadun kaapin kanssa. Tämä hyvin tehty ja hyvin säilynyt kalusto on aarre jonka toivon säilyvän meidän suvussamme vielä pitkään. Minulla on ollut taitava isä.