Olen tänään ollut työtoverin kanssa villasukka ostoksilla. Vierailimme Pysäkin  käsityöpiirissä tarkoituksena ostaa sukkia töihin. Ei meillä sentään niin kylmä ole, että me emme omilla sukillamme pärjäisi, mutta asiakaskäyttöön.

Ajatuksemme on siis, se että kun normaalisti viemme esimerkiksi 85 vuotta täyttävälle kukkakimpun tai kirjan. Mitäs sitten kun  sankari on dementoitunut tai jopa vuodepotilaana laitoksessa? Kukaan ei välttämättä  lue sitä kirjaa vanhukselle  ja kukkakimppukin saattaa olla pöydällä ,joka ei näy vuoteeseen. Eihän se dementikkokaan muista enää hetken päästä sitä, kuka sukat toi, mutta  ei sillä väliä, sukat ainakin lämmittäisivät jalassa ja sukkien kosketus tuntuisi.

Ei ollutkaan ihan helppoa valita sukkia. Nalle ja Seiskaveikka lankana, ovat käsityöpiirin vakilangat. Ja niin kun tiedämme, niin väristä riippuen osa tuntui kovasti karhealta. Mietimme myös, että esimerkiksi diabeetikon jalkaan saattaa pitsisukassa olevat kohoumat painaa kovastikin. Toisaalta jos tekisi sukat langasta, jossa ei ole keinokuituvahviketta, saattavat ne hankaantua peittojenkin välissä. Vai käyköhän niin? Ja yksi tärkeä asia on, että sukat pystyy pesemään.

Omasta sairaalassa työssäolosta on jo niin kauan aikaa, että en oikein tiedä mikä olisi viisautta. Edelleen olen sitä mieltä, että ei ole villasukan voittanutta lahjaa. Tälläisiä pohdintoja tänään..