Ei tämä tauti sittenkään taittunut. Kurkku on taas kipeä. Sellaisia paksuja keltaisia limalönttejä nousee jostain syvältä kurkusta. Yleensä mulla tulee tälläinen tauti, vasta marraskuussa tai juuri ennen joulua. Veto on siis vähän pois.

Aamulla oli eka esiintyminen kirkkokuorossa, tällä erää. Olen samaisessa kuorossa laulanut viimeksi keväällä 1998. Lauloimme messussa ja mielestäni laulut menivät aika hyvin. Ei ainakaan helpoimmasta päästä aloitettu. Lisää sopraanoja, tenoreita ja bassoja tarvittaisiin. Miten meitä alttoja olikin niin paljon.

Tuo kuorossa laulaminen on aika mielenkiintoinen juttu sosiaalisinsuhteinkin. Kuljimme kulkueessa kirkon eteen kun  penkkirivistä eräs mies hymyili ja nyökkäsi. Hetken mietin ja kyllä se oli entinen kuorokaveri Iisalmen uuden kirkon kirkkokuorosta 11 vuoden takaa. Oli naapuriseurakunnassa kylässä ja oli tullut Janakkalaan messuun. Tuntui kovasti hauskalta vaihtaa muutama sana kirkkokahveilla.  Aika monessa kuorossa olen elämäni aikana  laulanut ja kaikista on jäljellä  joitain yhteyksiä.  Vaikka olisi pitkiä aikoja, että ei tavata, niin sitten kun nähdään voi melkein jatkaa siitä mihin  edelliskerralla jäätiin.

Kiitos kaikista pipo kommenteista. Yritin tuossa jo pipo ohjetta kirjoitella mutta en oikein saanut sitä  ymmärrettäväksi.  Tulossa kuitenkin on.

Lapasia en Villestä tee. Olen lankaa tuossa pidellyt kädessäni ja todennut, että ei kestä hyvännäköisenä. Ihan niinkuin Helmis kommenteissaan sanoikin.

Toivottavasti ensi viikolla tämä tauti taittuu. SNY:kin varmaan jo odottaa elonmerkkejä. Kirpputori pöytä huutaa lisää myytävää, olen ollut vähän saamaton tässä taudissani.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.