Puolen vuoden harkinta-aika on ohi. Olen ihaillut ja lukenut muiden ihania blogeja ja miettinyt josko minäkin.

Päätin, että kun kaksi asiaa tapahtuu, niin sitten. Nyt on kaksi asiaa tapahtunut.

1: Olen jäänyt vuorotteluvapaalle 3.7. nyt eivät ainakaan työkiireet ole esteenä blogin pidolle.

2: Meidän perheeseen hankittiin oma tietokone.

Tähän blogiin kirjoittelen siitä mitä kodissamme Heimolassa tapahtuu. Sekä ennen kaikkea mitä saan omin käsin aikaseksi. Yksi syy blogin aloittamiselle on se, että yleensä käsityöni lähtevät maailmalle ennen kuin olen niitä ehtinyt dokumentoida. Heimolassa asuu lisäkseni puolisoni, sekä kaksi lasta. Luultavasti myös heistä kerron jotakin.

Kun saamme yhteydet, tälle uudelle koneelle toimimaan, toivon saavani myös tämän blogin ulkoasua muokatuksi. Nythän on ihme jos joku on tähän asti jaksanut lukea.

Vanha muistokirjan loru meni jotenkin näin:

Ystävä ken oletkaan, muista nämä sanat vaan. Kun sä näitä luet ja katselet, niin älä arvostele. Nää ei oo sitä varten, nää on muistoja mua varten.

Kirjoittelemisiin