Perjantaina teimme 12 iloisen naisen reissun Raasikuun, puolen tunnin matkan päähän Tallinnan satamasta. Satamassa meitä odotti auto, jonka ikkunassa luki Katju ja rekisterinumeron opettelimme muistamaan koodisanalla matkahuolto. Iso osa näistä kuvista on Katjun luvalla lainattu häneltä.

Autossa meitä odotti myös Anna, joka lähti kanssamme Raasikuun.

Kevät oli pidemmällä kun kotoa lähteissä. Turvallisessa kyydissä oli hyvä istua ja ihailla Viron maaseurua.

Annalla oli myös kudin mukana, ehkä joskus näemme blogissa mitä tästä oli tulossa.

Aadelle päästyämme totesimme iloksemme, että paikalla ei ollut linja-autoja, eikä muutakaan joukkkoa. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta Aadella, mutta edellisellä kerralla kun ystävät olivat siellä oli paikalla ollut suomalaisia, jotka olivat jo ehtineet oman osuutensa ostaa.

Ihania liukuvärjättyjä lankoja.

Yksivärisiä, todella kauniita värejä. Vähän jäi harmittamaan, että itselleni en yksi värisiä ostanut.

Hahtuvalankaa, myös aivan ihanissa väreissä.

Lisää liukuvärjättyjä.

Luonnonväriset, ovat tuolla takaseinällä Annan ja ihanan kauppiaan takana. Anna oli meille korvaamaton apu, mitä puuttui, sitä hän kysyi ja saatiinpa lupa tehtaan puolella käyntiinkin.

Minä en ehtinyt tehtaalle, kun jäin vielä miettimään mikä on tarpeen oikeasti.

Vanhat koneet ja kuulema, eivät todellakaan hiljaiset.

Viikon väriterapiat tulivat kyllä tällä reissulla hankittua.

Lankaa siis riittää, ainakin toistaiseksi tältäkin tehtaalta.

Raasikusta sitten mummokassit aika täysinä jatkoimme matkaa Karnaluksiin.

Tämä tarina jatkuu vielä, sillä nyt päätti Firefox, että ei tykkää vuodatuksen kautta laittaa enempää kuvia.