Olipa päivä.

Isäntä on lähtenyt aamuvarhaisella Naantaliin ja tulee huomenna. Lapset jäivät aamulla normaalisti alakertaan lueskelemaan, ennen bussille lähtöä. Minä lähdin töihin. Klo 8.42 olen ottamassa työtoveria kyytiin, että lähdemme kotipalvelun asiakkaille järjestämäämme leiripäivään, kun soi puhelin. Oskari soittaa, että bussi meni  ja he myöhästyivät. Minä yritin selittää, että ei se voi, kun teidän bussinne lähtee vasta 8.50. "Kyllä se on, kun puolen bussi ei peruuta, eikä täällä ole enää ketään muutakaan." Kyllähän minä lastani uskoin, ei muuta kun soitto koululle, josta yksi ihanista opettajista lähti hakemaan. Viisi kilometriä tuolla tiellä on liian pitkä matka poljettavaksi tai käveltäväksi.

Meilkein saimme retkipäivän loppuun, kun Oskari soittaa. Molemmilla oli jäänyt avaimet kotiin. No homma hoituu naapuriavulla. Olivat sitten Paulalla, kunnes tulin kotiin.

Soitin liikennöitsijälle heti aamusta, ja kuulin, että aikataulu on ennallaan. Ei ole muuttunut. Minä tietenkin ajattelin, että en ole huolehtinut tarkistuksesta, ja vika myöhästymiseen on minun. Mikä siinä onkin, että aina  ajattelee, että itse tekee virheen. Laitoin myös sähköpostipalautteen, saa nähdä vastaavatko minulle. Kahdeksan minuuttia on aika iso varaslähtö. Meidän pysäkki on käännös pysäkki, jossa bussi odottaa ja palaa osan matkaa takaisin mennäkseen koululle.

No nyt ollaan kotona ja lapset katsovat tyytyväisenä lastenohjelmia, ja mummikin tuli meille. Minulla meinaa tulla päälle silmäluomen tulehdus. Saa nähdä täytyykö huomenna mennä lääkäriin.

Huomenna on minulla vapaapäivä. Menee luultavasti siivotessa. Lauantaina lähden kuoron leirille, joka pidetään Valkealassa. Siinä ohjelmaa loppuviikolle.

Mukavaa torstain jatkoa kaikille.