Olemme asuneet Heimolassa 6 vuotta. Meidän talomme on rakennettu hirsisen vuonna 1926 tai 1927 pienen talon viereen. Tuo vanha talo, jota kutsumme Ainon mökiksi, on ollut meillä lähinnä tavaran säilytyspaikkana. Mökki on kuitenkin hyvässä kunnossa ja haave on saada siitä "vierastupa". Mökissä ei ole sähköjä ja vesikin juoksee, vain jos sitä sangolla juoksuttaa. Aino lämmitti leivinuunia ja puuhellaa, pikkukammari pysyi lämpimänä Porin-Matin avulla. Puucee oli/on navetan päädyssä ja siitä jonkin matkan päässä oli kaivo. Sellainen pieni tila  tämä on siis ollut. Navettaan  on mahtunut  2 lehmää ja vasikka.  Aino  on asunnut täällä  äitinsä kanssa ja lopuksi yksin, kunnes  viimeiset  vuotensa  taajamassa  vuokra-asunnossa.

Nyt siihen löytööni.
Kun aloimme rakentamaan, sain eräälltä vanhalta kauppiaalta muovikassillisen kalalangasta virkattuja paloja. Hän kertoi näkevänsä sielunsa silmillä kuinka nuo pitsiverhot liehuvat meidän vintin ikkunoista. Tiedättehän sen näyn, kun ikkuna on kokonaan auki ja verho liehuu ulos. Heti palat saatuani pesin ne ja niiden kuivuttua laitoin ne talteen. Eihän meillä ollut yläkerran valmiiksi rakentamisesta vielä tietoakaan. Aina välillä olen siirrellyt noita kappaleita ja yksi niistä oli joutunut erilleen toisista. Kai se kappale sitten eilen suorastaan huusi minua katsomaan. Hain sen yläkerrasta ja ihastuin. Se oli SALOMONIN SOLMUISTA virkattu verho. Kalalankaa ja Salomonin  solmut, joko joku bloggaajista on kokeillut? Saan kuvaa tuosta verhosta tänään myöhemmin. Mielestäni se on kaunis. Känny, jolla saan kuvat koneelle, on isännällä töissä. Illalla sitten kuvailen. Täytyy etsiä myös ne muut virkatut kappaleet ja katsoa millaisia ne ovat, kun en oikeasti muista.

Jatkan tätä, kun saan kuvia. Nyt lähdemme lasten ja mummin kanssa katsomaan josko löytyy mustikoita.