... on toivoa täynnä. Tauti näyttää taittuneen ainakin jonkin verran parempaan suuntaan. Mustikkametsä jää haaveeksi, mutta Oskarille lähdetään ostamaan kännykkää. Mummi lähtee mukaan niin tiedän jaksavani. Ei tarvitse ainakaan niin paljoa lapsillekaan puhua.

On se tavallaan haikeata. Lapsi tarvitsee puhelimen, jotta voivat soittaa meille koulupäivän jälkeen. Päädyimme siihen että tokaluokkalainen saa puhelimen, kun heillä on sama lukujärjestys ja aikataulu. Vuoden päästä on sitten Vilman vuoro.

Postista odotan pakettia Mervillasta, saa nähdä tuleeko jo tänään. Niitä ihania virolaisia villalankoja, kun tuo huivien neulomismania on iskenyt. Joululahjoiksikohan ne päätyvät, itse en kaikkia ehdi käyttää, mutta kun niitä on niin ihana neuloa.

Hyvää alkanutta torstaipäivää kaikille!