Paaston aika alkaa huomenna, mutta tänään on meilläkin syöty laskiaispullia. Eilen saamani lääkkeet auttoivat jo niin että sain tehtyä puolen litran pullataikinan ja siitä sitten teimme laskiaisen herkkuja.

405010.jpg

Ei meillä sisällä niin kylmä ole, että tarvitsee villahaalarin, mutta Vilma tuli heti pihalta tultuaan raastamaan mantelimassaa.

405015.jpg

Oskarille maistuu.

405020.jpg

ja niin Vilmallekin.

Kohta lähden apteekkiin, josko olisivat voiteeni saaneet tehtyä. Illalla on neuletapaaminen ja huomenna lähdetäänkin mummolaan. Lounaalle menemme Päiväkumpuun, varmistin, että sinne voi mennä. Yleensä olemme hiihtoviikoilla olleet hiihtämässä siellä muutamia päiviä. Tuntuu hyvältä päästä edes käymään siellä, Tarjan ja muiden herkullisten patojen ääressä.

Niin se paaston aika. Minulla se tarkoittaa sitä että otan itseäni niskasta kiinni Elämän kankaan kanssa. Sen lukeminen ja etenkin siihen syventyminen jäi kyllä syksyllä tosi huonolle ja nyt aloitan sen uudestaan.

Paastonaika kutsuu ihmistä etsimään uutta, kasvamaan vastuullisempaan elämäntapaan ja luopumaan omastaan hädänalaisten hyväksi.

Olkoon jokaisen paastonaika, sellainen että se voisi valmistaa pääsiäiseen joka paastonaikaa seuraa.