Verhot löytyivät molemmat. Uskon niiden saavan paikkansa jossain ikkunassamme. Tuskin kuitenkaan niin, että tuulessa liehuvat ulos ikkunasta, niinkuin niiden antaja mielessään kuvitteli.



Tiukkaa ja lyhyitä "pitkiä silmukoita" on virkkaaja virkannut. Täytyy tosin muistaa että näitä verhoja ei ole pesuissa säästelty. Minäkin olen pessyt ne 90 asteen valkopesussa ja präsikäissyt sitten narulle kuivumaan. En ole venyttänyt mittoihinsa, niinkuin kalalangasta virkatuille neuvotaan tekemään.



Tässä riukuaidalla roikkumassa.



Tässä kun katsoo tarkkaan saattaa huomata, että alaosa on virkattu eri langalla. Eli tämä on virkattu pituussuunnassa.

Niinkuin
Tiitsankin minunkin oli kaivettava kalalankaa esiin. Eka virkkaus ei minua tyydyttänyt, mutta kun lyhensin "pitkää silmukkaa" niin jopa tuli mieleistä. Ehkä joskus näette kuvan, jossa Heimolan tuvan ikkunoissa on Salomonin solmu verhot.



Tässä teille tämän päivän marjasaalis. Mustikat haimme kuuden kilometrin päästä kotoa. Tällä kertaa mentiin jo autolla. Löysimme mielestämme hyvän paikan, aivan autopaikan vierestä. Hetken kuluttua tuli muutama rouva, jotka ihmettelivät paikka valintaamme, koska sunnuntaina oli nähty karhuemo ja kaksi poikasta aivan siinä lähellä. Kaippa he totta puhuivat. Heräsi kuitenkin epäilys olimmeko tulleet heidän apajilleen.  Sen verran  ääntä piti yksi äiti, kaksi lasta ja yksi mummi, että  karhuja emme tällä reissulla  nähneet. Vadelmat ovat Maurin makeita, omasta pihasta. Räkätit olivat kyllä ehtineet ennen meitä. Osa oli mennyt parempiin suihin.

Ja jotta tekeminen ei loppuisi oli postilaatikossa uusi Ottobre. Selasin sitä jo metsässä kahvia juodessa.



Tämän takin ja siihen kuuluvat housut tahtoisin tehdä Vilmalle.


Samoin tämän samettimekon ja tuon samettihameen. Onpa tuo ommeltu neulekin aika kiva.



Eka luokan aloittava, Oskari, tykkäisi varmaan näistä. Kuinka tuo viikari onkin kasvanut ulos kaikista vaatteistaan.

Töistäkin on vähän soiteltu. Ei siis ole ihan päässeet työasiat unohtumaan. Mielessä on kuitenkin niin paljon muita asioita, että eipä tuo ole päässyt haittaamaan.

Vielä on edessä illan urakka, mustikat pitää saada pakkaseen. Tämän syksyn mustikkasaldo on siis, tällähetkellä, 7 litraa. Olen ylpeä Heimolan väen (sekä mummin) saavutuksista.