Kyllä täällä ollaan olemassa. On vaan ollut kaikkea, niin päivittäminenkin on jäänyt. Kaksi pientä käsityötä on valmistunut muta niistä vasta kun yhdet juhlat ovat ohi.

 

Tällä viikolla vihdoinkin kotiutui uusi kännykkäni. Ehkä se olikin jo aika. Puhelin on Nokian E52 ja tarvitsee nyt varmaan suojaa, joten täytyy kai virkata tai neuloa jonkinlainen.

Tässä on huono kokeilukuva. Siis ei ollenkaan onnistunut, mutta kuva sisältää tärkeää tietoa. Kuvassa on Wetterhoffin silkkivillojen uutuusvärit. Kuvan nappasin liikkeessä käydessäni,  enkä ollut edes tutustunut kännyn kameraan ennen sitä. Oikeasti värit ovat kauniita. Minun värejäni petrooli ja tummaharmaa, ruskeaakin voisin harkita.

Tänään oli sitten ensimmäinen helteetön heinäkuun päivä. Joka vuosi koitan jotenkin saada siperian karhun vatukat säilymään. Tänä vuonna keinona oli nippusiteellä rimaan kiinnitys. Jos nyt peurat ja hirvet eivät kaataisi kaikkia. Viime vuoden rakennelmista ei ollut mitään hyötyä, kaikki menivät nurin.  Myyrän kasojakin tuolta löytyi ihan tarpeeksi. Eivät pysy poissa näiltä mailta.

 

Vielä kännykällä otettu kuva.  Kaunokit ja Heimola pääsivät vielä kuvaan. Huomenna taidan poimia tuosta ison kimpun kun tarvitsen niitä töihin mennessäni. Kaunokki on Ainon ajoista asti ollut tämän pihan kasvi. Paikkansa se vaihtoi kun meille vedettiin vesi naapurista. On siis aika pitkän matkan liikkunut ja nyt saa tässä olla rauhassa.

 

Huomenna onkin sitten Jaakon päivä. Saas nähdä, heittääkö kylmän kiven järveen. Ensi viikolla töissä retkipäivää ja sitten seuraavalla viikolla olenkin leirillä, niin se kesä menee. Niin nyt on sitten tasan 5 kuukautta jouluun.

 

Kaisakin virittelee sukkasatoa alkavaksi. Siis oikeasti syksy lähestyy ja tänään olen ainakin minä jo vetänyt villasukat jalkaan.

 

Lauantaiterveisin seijap