Eilen oli Tiinulin siunaus- ja muistotilaisuus. Pakkasta oli paljon ja lisäksi kylmä viima, siksi minäkään en ottanut kameraa esiin ulkona. Tässä ei siis ole kuvaa siitä kauniista hautaa peittävästä kukkakummusta.

Muistotilaisuus oli kaunis. Ruokailun taustalla soi Tiinulin lempimusiikkia. Pienet tytöt Tiinulin tyttö mukanaan lauloivat Lasken matkaan leijan kauneimman ja Minun ystäväni on kuin villasukka, Aili-mummu lausui ja Heikki luki LaaLaan kirjoittaman tekstin. Tiinulin siskot lukivat adressit, joita oli paljon. Myös Susanna käytti puheenvuoron ja yhdessä laulettiin Susannan toiveesta Jenni Vartiaisen laulu. Lauletut virret nousivat vieraiden toivomuksesta. Minä vein neulojien tervehdyksen, pystyin juuri ja juuri jotain sanomaan, toivottavasti edes jotain siitä, mitä te neulojaystävät ympäri Suomen olisitte halunneet sanoa. Lauloin myös Famun tuonne Tiinulin blogiin laittaman laulun, se tuntui minusta tärkeältä jakaa siellä kaikkien kanssa.

Tänä aamuna olimme isännän kanssa kirkossa. Rippikoulupoika sytytti muistokynttilät kauniisti ja rauhalisesti.

Tuo kastepöydän päällä vasemmassa reunassa oleva kynttilä on Tiinulin kynttilä.

Vielä tähän lainaan Markus Bäckmanin laulusta sanoja.

Siis hyvää matkaa ystäväni, en enää puhu enempää.
Tärkeimmän tiedät ja se riittää, muu on nyt yhdentekevää...