Lapset on saatettu matkaan, jo pari tuntia sitten. Vilman taksi tuli sovitusti pihasta asti hakemaan ja kuski oli kyllä niin sydämellinen, että kelpaa neidin sillä kyydillä kulkea. Oskarilla oli kiire lähteä bussille samantien, vaikka bussin lähtöön oli aikaa 40 minuuttia. Hiljakseen kävelimme ja odotus aikaa jäi silti. Onneksi odottamassa oli muitakin samaan bussiin lähteviä ja Essi luontevasti Oskaria opastikin bussin tultua. Nyt minä tietenkin jännitän laittoiko poika bussikortin talteen repun taskuun bussiin päästyään. Toivottavasti.

Kun bussi lähti minä lähdin lenkille. Kulku suuntautuikin ihan eri suuntaan, mitä olin ajatellut. Kurkien kutsu oli aivan mahdoton, niinpä lähdin sinne mistä ääni kuului. Kuvaan en niitä saanut, olivat niin kaukana ohrapellolla.



Tuossa ne ovat tuon keskimmäisen koivun edessä ja sivussa, mutta ei niitä kyllä siitä millään erota. Venäjän savu on aika kova se tunkee joka paikasta. Voi kun jo alkaisi satamaan.

Lenkillä huomasin katselevani oksan käppyroitä, saniaisia ja käpyjä, sillä silmällä. Minun vuoroni taitaisi olla järjestää kyläyhdistyksen jouluaskartelut. Nyt olisi hyvä aika kerätä sitä mitä luonnosta saa.

Tämänhän piti olla käsillätekemisen blogi. Eiköhän se tästä ala taas kesillätekemisestä kertoileminenkin kun on saatu nämä koulu ja eskari jutut käyntiin. Koittakaa kestää.