Rippikoululeiri loppui eilen ja tulin kotiin lääkärin kautta. Diagnoosina määrittelemätön akuutti ylähengistystietulehdus. Kurkku on kipeä ja tulehduskipulääkettä kuluu, mutta eikähän se tästä helpota. Aion tänään päästä neuletapaamiseenkin. Siinä on minulle haastetta kun en oikeastaan saisi puhua.

Verkkoyhteyskin alkoi tänään taas reilun viikon tauon jälkeen kotona pelittämään. Leiriltä ei ollut mahdollisuutta nettiin pääsyyn. Leirikeskuksessa piti kyllä olla langaton verkko, mutta ei työtoverin läppär ainakaan saanut mitään yhteyttä.

Rippileiri meni uskomattoman hyvin. Leiriläisiä oli 19 kaikki tyttöjä, lisäksi 3 ohjaajaa ja 5 isosta. Upeita nuoria naisia koko joukko. Huomasi kaikesta, että leirin puolesta oli rukoiltu, kiitos teillekin kaikille jotka olette muistaneet. Sunnuntaina on konfirmaatio, toivottavasti saan itseni kuntoon tuohon nuorten juhlaan.

Kaksi viikkoa sitten oli meillä kotona neuletapaaminen ja innostuin illalla, neulojien lähdettyä, kerimään kerälle virolaista villalankaa. Ajatuksenani oli neuloa Minttumaari- huivin alku, leirikäsityöksi. Sain sen kuitenkin neulottua ennen leirille lähtöä ja leirille aloitin uuden, lisäksi otin mukaan kesken olevat sukat ja isännän neulepaidan. Huivi ja sukat valmistuivat ja isännän neulepaitakin eteni kainaloiden yli. Huivi on nyt ollut pingotuksessa yön yli, joten kuvaakin saattaa seurata.

Blogistaniassa on tapahtunut paljon, sillä aikaa kun olen ollut yhteyksien ulkopuolella. Salaisen neuleystävän tiedot ovat tulleet ja yllättäin huomaan, että minäkin olen saanut äänen suosikkiblogiarvonnassa. Toivottavasti nyt pelaavat nämä yhteydet, jotta pääsen taas uppoutumaan siihen, mitä teille muille kuuluu pitkän tauon jälkeen. Niin ja miettimään sitä mikä se minun suosikkineuleblogini on, huh huh, kun niitä on niin monta. Uskokaa tai älkää huomaan kaivanneeni teitä, vaikka ei sitä leiritohinassa huomannutkaan.