Tänään oli lomapäivä, jossa oli loman tuntu. Isännän kanssa osallistuimme kotiseurakunnan järjestämälle Pyhän Laurin kirkkovaellukselle. Kävelimme yhdessä muiden kanssa vanhoja kirkkopolkuja pitkin, hiljentyen, ihaillen luonnon kauneutta ja nauttien ihmisten seurasta.

DSC02892-normal.jpg

Matka alkoi aamu seitsemältä Janakkalan Pyhän Laurin kirkossa pidetyllä aamu rukoushetkellä. Rukoushetken jälkeen istuimme bussiin joka vei meidä Leppäkoskella sijaitsevaan lähtöpaikkaan.

1011964_10201779970724944_129873793_n-no

Vielä jännäsimme saadaanko vettä niskaamme ja kuulostelimme, keitä kaikkia meitä onkaan matkassa.

DSC02897-normal.jpgTäällä me Haukankalliolta katselemme ja ihmettelemme. Näimme mm Ekokemin ja Tervakosken tehtaan piiput ja kaunista kesäistä maisemaa. Kunnan nettisivuilla oleviin Leppäkosken huomionarvoisiin paikkoihinkin on Haukankallio merkitty. Linkissä on siis vapaita tonttejä Leppäkoskella.

DSC02900-normal.jpg

Haukankalliolta tulimme alas ja tässä suunta kohti Leppäkosken kartanoa. Tässä kuvassa olemme Ida Aalbergin  syntymäsijoilla.

DSC02902-normal.jpg

Leppäkosken kartanon edestä kujimme Puujoen ylittävälle sillalle, jonka Wikipedia kertoo olevan puinen. Olisiko tuo jo 10 vuotta ollut kuitenkin tässä mallissaan.

DSC02903-normal.jpg

Kartano on jäänyt taakse, mutta käännetään katse vielä kartanolle päin.

DSC02906-normal.jpgSaunatupa Puujoen rannassa.

DSC02905-normal.jpg

Puujoen vehreää maisemaa.

Evästauon jälkeen jatkoimme matkaa. Leppäkoski on aikoinaan syntynyt vesistön ja rautatien varrella olevan sijaintinsa vuoksi ja siellä on ollut kolme tiilitehdasta. Tällä hetkellä siellä on jäljellä vain muisto Rauhaniemen tehtaasta. MInun isänihän oli töissä Leppäkosken kartanon tiilitehtaalla, joka fyysioitui osaksi Perusyhtymä OY:tä vuonna 1977. Siitä tehtaasta ei ole enää mitään jäljellä, mutta kun kuljimme Leppäkosken kartanolta kylän keskustaan ohitimme monta tuttua paikkaa, joissa olemme käyneet kyläilemässä kun olin pikkutyttö.

DSC02911-normal.jpg

Rauhaniemen ohi jatkui matka kohti Sipilän kartanoa, jota en pitkään aikaan ollutkaan nähnyt. Upeat pihapiirit tien molemmin puolin.

DSC02912-normal.jpg

Eivätkä ne reitin varrella olevat kartanot tähän lopu. Tätä lehmuskujaa pitkin pääsee Vanantaan kartanoon.

DSC02914-normal.jpg

Kartano kuvattuna kuusiaidan takaa.

Vanantaka-normal.jpg

Jotta tätä kautta päästään Pyhän Laurin kirkolle on pieni matka mentävä veneellä.

600503_10201780775705068_1678343499_n-no

Vielä yksi kartano mahtuu matkalle. Viljapellon takaa näkyy Monikkalan kartano.

DSC02918-normal.jpg

Kartanot olivat vain osa tätä vaellusta, mutta eivät sitä ainakaan yhtään mielenkiinnottomaksi tehneet. Reilu 17 kilometriä tuli käveltyä ja mieli oli hyvä kun hautausmaalla päätimme vaelluksen yhteiseen hartaushetkeen. Kirkkoon emme menneet sillä siellä oli yhdet häät loppumassa ja toiset alkamassa.

Kuljimme siis niitä kirkkopolkuja joita ihmiset ovat aikoinaan kulkeneet saapuakseen jumalanpalvelukseen Janakkalan Pyhän Laurin kirkkoon. Ei siis aina niin helppojen taivalten takaa. Kuitenkin nyt kuljimme vain nykyisen Janakkalan seurakunnan aluella, ennen kun tultiin kirkkoon paljon kauempaakin.

1017138_10201781047151854_2024983871_n-n

Leirkeskuksessa oli meille sauna lämpimänä ja saimmepa vielä maittavan ruuankin ennen kotiin lähtöä.

Tyyti Jäppisen virren 511 viimeisen säkeistön sanoin.

 

Tie valmis on, ja päässä sen
vastaus löytyy ikuinen,
ja kerran ehjä ihminen
ylistää tietä Kristuksen.