Tervehdys, hiljaista on ollut blogi rintamalla. Luulin kirjoittaneeni tänne päivityksen jossa oli valmistuneet Kappa ja muinaislankahuivi, mutta eipä tuo ole tänne verkkoon asti tullut. Tai sitten on kadonnut, koska oli siellä mielestäni kommenttikin Kapasta. No oli kuinka oli, anteeksi en käy pyytelemään, sillä eihän tämä blogi mikään pakko ole. Päivittyy silloin kun on aikaa ja Vuodatus pelvelimena on yhteistyökykyinen.
Edellisen täällä näkyvän päivityksen jälkeen lähdin kesällä riparille ja siitä lähtien onkin putkeen painettu töitä ja työhön liittyvään koulutukseen liittyviä tehtäviä. On siis ollut aikalailla tekemistä.
Muinaislankahuivin tahdon teille esitellä. Joku saattaa muistaa blogin alkutaipaleilta nämä vuodelta 1964 olevat langat. Nyt yksi puola noista on saanut muotonsa tälläisenä isona tuubihuivina.
Huivi ei ole kovinkaan pehmeä, mutta on ollut minulla kovasti käytössä, etenkin virkatunikan kanssa. Lankaa tässä on siis 40 grammaa ja koukku on ollut nelosen koukku.
Suomalaisen neulesuunnittelijan Veera Välimäen ohjeella olen siis neulonut Kappa nimisen huivin, josta tykkään valtavasti.
Lankoina tääsä ovat Ilun Handun aivan ihana turkoosin kirjava lanka, Wetterhoffin Silvia ja KnitPicksin vanha lace-vanhvuinen lanka.
Käytössä on myös Kappa ollut aika paljon. Silkin ja villan yhdistelmät langassa ovat vaan niin ihanat.
Laitetaanpas nyt perään vielä yksi huivi. Torstaina lähden käsityöristeilylle ja pitihän risteilyhuivikin neuloa.
Huivin malli on Anna Verschickin ja se on neulottu ohuesta Viron villasta. Jos joku blogin lukija joka on risteilemässä ja huomaa tämän ennen torstaita niin olisi kiva kuulla siitä. Risteilyllä on paljon tuttuja, mutta varsinaisesti yksin olen lähdössä lomapäivien viettoon.
Perjantaina oli perinteiseen tapaan Hohtoneulonnan sm-kisat. Meidän perheestä kisassa oli kaksi osallistujaa.
Onneksi kuvassa ei näy minun epäsiistit reunani. Täältä voi lukea tuloksia ja katsella kuvia. Minulle tuottivat hankaluuksia uudet ohuet ja päästään painavat puikot ja se, että kerroksen ensimmäinen silmukka piti neuloa. Tuhrasin siihen ihan törkeän paljon aikaa. Mutta eipä tuo mitään. Kivaa meillä kaikilla taas oli, ja sehän on se pääasia.
Varmaan jo katselittekin nuo tulokset ja huomasitte, että meidän perheeseen tuli kuitenkin pronssia.
Tässä tyylinäyte isännän kisaamisesta.
Naisten kisaan liittyi dramatiikkaakin. Uusinta kierroksella Inkerin puikko napsahti poikki. Näin ollen Inkeri sai tänä vuonna neljännen sijan viime vuoden kullan sijaan. Kultakantaan palasi Katja, joka toissa vuonna sai kultaa.
Kiitos Wetterhoffin väelle, että jo kuudennen kerran järjestitte meille hauskan illan.
Tällä hetkellä minulla on puikoilla villatakki joka tulee ohuesta Mohairsilkistä ja Puffalan ohuesta langasta ja sitten koukuilla on kaksi Kalevala Cal-peittoa.
Ensi viikon maanantaina suuntaan kohti Helsinkiä, siellä menee neljä päivää koulutuksessa, jos vanhat merkit pitävät paikkansa aikataulu on sellainen, että en edes lankakauppoihin ehdi.
Lokakuun terveisiä Heimolasta seijap