... paimenääntä tuttua

(virrestä 378)

Kai minä olen se paimen ääni tuttu, meidän lampaille. Jo useamman kerran on huomattu, että kun minun ääneni kuuluu pihalla Koko alkaa huudella minua. Eilen istuimme pihalla kaikessa rauhassa, lampaat olivat aika kaukana laitumella, kun minun kännykkäni soi. Nousin ylös vastaamaan, se oli eilisen neljäs lehtikauppias, kun sanoin ensimmäiset sanat puhelimeen alkoi Koko määkimään sieltä kaukaa ja toi koko joukon siihen viereen, että en enää kuullut puhelimesta mitään, piti siirtyä kauemmas sanomaan ei, sille ihan kivalle tytölle.

Tiistai-iltana tapahtunutta on sitten seuraavissa kuvissa.

Olimme istuneet pihalla jo tovin. Olin saanut kaikki ufonikin valmiiksi. Kuvailin niitä pihalla, kun Koko huomasi minut. Mää, Mää, Mää. Menin aitaukseen ja kaikki lampaat asettuivat riviin.

3675606289_7a46eab759.jpg

Minua kuljetettiin pellon toiseen laitaan, missä oli aivan uutta ruohoa. Kerran Koko pysähtyi ja katsoi seuraanko.

3675609795_1fc07e88fb.jpg

Kun kerran olin perässä, ei kun horsmikkoon.

3676424638_8ab5b92b92.jpg

Miksu peittyi aivan heinien joukkkon, horsmikko taisi vielä vähän pelottaa pientä.

3676427042_dbec795cfa.jpg

Onni Manninen ja Papu ja valtava rouskutus.

Kun tulin pois tuolta, niin hetken kuluttua koko lammasjoukkokin tuli pois, mutta eivät enää huudelleet perään. Eivätpä nuo kaverit paljoa muuten juttele, mutta äidille niillä siis tuppaa olemaan asiaa.

Kiitos kaikista lanka ja nuttu kommenteista. En vieläkään ole varma minkä teen. Vauvan sukupuolesta ei siis ole tietoa, mutta toivomus on että vain valkoisia tai ruskean sävyisiä vaatteita ja siksi tuo ruskean sävyinen Fabel valikoitui väriksi.

Lämpimänä on tämäkin keskiviikko päivä alkanut, isäntä ja Vilma nukkuvat kuulema seuraavankin yön teltassa, ja saattavat saada mummilta kotiutuvan Oskarinkin mukaansa.