Täällä ollaan oltu kotosalla koko viikonloppu. Ei se keli niin kamala ollut mitä lupailtiin, mutta liukkaalta tuntui kun eilen aamulla ajelin kirkkoon.
Yritin laskeskella eilen kuinka monta sellaista pyhäinpäivää ennen eilistä on ollut,  että on ollut määräaikainen lähtö, johonkin kellon aikaan jonnekin. Aika monta. Taitaa olla, että kuutena viime vuonna olen lähtenyt joko työn tai kuoron takia liikkeelle. Nyt ei ollut pakko. Siellä istuin penkissä kokien haikeutta ja luopumista. Laitoin nimittäin maanantaina kotiseurakuntaan paperin, että en palaa tammikuussa töihin, kun virkavapaani loppuu. Mutta kotiseurakuntahan ei vaihdu vaikka työpaikka onkin muuttunut.

Eilen lapset odottivat kovasti lunta. Ei sitä niin paljoa tullut kun vuosi sitten näihin aikoihin oli. Vuosi sitten meillä jo hiihdettiin ja etenkin Vilma jo ensimmäisenä päivänä marraskuuta nautti lumileikkien riemusta ja 5. marraskuuta meillä hiihdettiin.

Joka tapauksessa pieni pakkanen ja ohut lumiverho ja kaikkialla on paljon valoisampaa.  Tänään minulla on ollut ihan mahdoton päänsärky. Ainoat käsityöt ovat olleet kun radio jumalanpalveluksen aikana pujottelin helmiä lankaan.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille.