Uskokaa tai älkää, jalka alkaa olla kunnossa. Enää en ole ottanut tänään särkylääkettä työpäivän jälkeenkään. Aikalaillahan tuo turpoaa päivän mittaan, mutta ei ole koko aikaa kipeä. Saan olla kiitollinen, että ei pahempaa sattunut.

Muutaman kuvan tähän nappasin lauantaina. Varoituksen sanat nyt, jos tuntuu pahalta, älä katso.

 

Jalan sisäsyrjää..

... ja ulkosyrjää, pesuhuoneen lattialla kuvattuna. Tässä näkyy jalkapöydässä tuo 10 vuoden takaisen murtuman jäljiltä oleva pattikin. Nämä uudet kauneushaitat eivät haittaa ja parenevat kyllä ajan kanssa.

 

Sitten jotain kauniimpaa. Ostokseni kirpparilta eivät ole olleet turhia. Nappikoruja on syntynyt yli oman tarpeen.

Tässä näkyy tuo lukitussysteemi, jonka olen virkannut. Siis tuollainen helmen ympärille vedettävä lenkki.

Nappeja ja helmiä.

Lisää nappeja ja helmiä.

Nappeja.

Taas vähän tyttömäisempi nauha.

Iso nappikin löysi paikkansa.

Yllätyksekseni Vilma ihastui tähän isoista puunapeista alkunsa saaneeseen koruun.

 

Meillä on varattu autopaikka lähetyksen syystorin kirpputorille syyskuussa, mietin ottaisiko näitä vaikka sinne myyntiin. Muu meidän tavara on lasten lelua ja kirjoja, yhtään en osaa hintaa tälläisille miettiä. Täytyy pitää silmät auki ja katsella mitä muut pyytävät.

 

Enemmänkin näitä olen tehnyt, mutta aika moni on jo matkannut jonnekin muualle. Näitä on kiva näpertää ja nämä syntyvät nopeasti.

 

maanantaiterveisin seijap