Tänään illalla oli Qvidi-Mina kurssi, mutta meidän perhe oli kutsuttu Janakkalan pääkirjastoon harmonikkakonserttiin ja palkintojen jakoon.

Tänä vuonna valittiin vuoden lainaajaperheet, pääkirjastolta, Tervakosken kirjastolta ja kirjastoautolta. Me olimme se kirjastoauton perhe. Tuntuu tosi hyvältä.

Meillä töissä taitaa olla muutamia, jotka aikovat saada Nepaliin lukutaitoa. Mennessäni kahvihuoneeseen oli pöydällä seuraavaa.

Eikä se omenoihin loppunut

Porkkanoita

ja appelsiineja oli myös tarjolla.

Huomisella punnituksella olen minä  käyttämässä vaakaa. Iltapunnitus tuli siis seurakuntalaisten pyynnöstä, perjantain punnituksella kävi 232 henkeä, saa nähdä kuinka huomenna. Siis diakoniakeskus Birger Jaarlin katu 3 Hämeenlinna klo 17.30-19, jos vielä jollain lähiseudun ihmisellä tuli tarve punnitukseen.

Viikonlopun syntymäpäiväreissu meni hyvin, niin ja lauantain huovutuskin. Niistä lisää myöhemmin, nyt moikka!

Näin ne lomapäivät ovat menneet sukkelasti. Olen neulonut, yhdistellyt Qvidi-Mina lappuja ja eilen illalla ja tänä aamuna tehnyt loppuun huovutetun kassini.

Tässä siis kuva viime lauantailta, kun olen aika alussa

Tässä näette myös mitä muita värejä kuin lampaanmustaa ja harmaata laitoin työhön.

Eilen kassi näytti tältä. Takana isäntä pyjamassaan ja eilen tullut Sana-lehtikin sieltä pilkistelee.

Tunnustelemalla hain noita ympyräkohtia, joissa oli välissä muovi.

Nuppareiden kohtaan leikkasin aukot ja muovin sai kiskottua välistä pois.

Tässä näkyy idea. Alta näkyy harmaa ja reunasta roosa, mutta enemmänkin teitenkin olisi saanut näkyä. tuo lampaanmusta vaan on niin vahva väri, että tuppaa muut värit katoamaan.

Tässä pinkki pohja

Tuli siitä kassi kuitenkin.

Huomenna huovutamme lisää. Heti huovutuksen jälkeen lähdemme mummolaan ja sieltä sunnuntaina Peurunkaan tädin 80 v juhliin. Oskari lähtikin jo taänään mummin kanssa junalla Jyväskylään. Maanantaina taas työt kutsuvat. Maanantain Qvidi Mina-kurssi  jää väliin, sillä meidät on perheenä kutsuttu erääseen tilaisuuteen, mutta siitä enemmän kun asia on julkinen.

Muutama asia vielä. Kävin tänään punnituksella. Tiistaina on Hämeenlinnassa vielä mahdollisuus alkupunnitukseen. Meitä punnittavia oli Hämeenlinnassa tänään 232. Se on hieno määrä.

Tiskirättejä yhteisvastuukeräyksen hyväksi neulotaan Janakkalassa, Tervakoskella. 16. helmikuuta tiistaina. Upea idea tuokin.

Oikein hyvää Kynttilänpäivän viikonloppua sinulle, meiltä lähevät tänään kyntteliköt ikkunasta, jouluaika päättyy meilläkin.

Tämän loman aikana ajattelin edetä Qvidi Mina jakkuni tekemisessä. Yksi äänikirja kestoltaan 7 ja puoli tuntia on nyt kuunneltu ja jakku näyttää tältä.

Olisikohan noin 150 lappua ommelty kiinni toisiinsa? En viitsinyt laskea. Hihojen pituutta tässä mallailen, eli siksi oikea hiha on pidempi. Tuosta vasemman hihan kohdalta alkavat sitten kavennukset.

Jarkko Sipilän Kylmä jälki on ollut hyvää kuunneltavaa tässä ompelutyössä. Seuraavaksi taitaa tulla kuunteluun taas kerran Sarasvatin hiekkaa.

Tänään taas kokoontuvat Poikkeus neulojat. Janakkalan pääkirjastolla Poikkeus-kahvilassa. Minä en valitettavasti pääse mukaan, sillä kyläyhdistyksen hallituksen kokous vie nyt etusijan, kun isäntäkin on töissä, enkä voi häntä laittaa kokoukseen tilalleni. Niin ja tänään on tosi tärkeitä asioitakin käsiteltävänä.

Keskiviikon terveisin seijap, joka sai muuten eilen Auralta ihanaa postia, mutta siitä sitten ensi kerralla.

Olen tänään putsannut rukkiani. Nyt se ei enää näytä niin harmaalta.

Tosin tuossa valkoisessa lumihangessakaan se ei näytä ihan niin kauniilta, kun se on. Tässä kuvassa kuitenkin näkyy se ero, joka on isoon osaan vanhoista rukeista. Arjan kanssa jo todettiin että rukkimme ovat samanlaisia, vaan eivätpä ne olekaan. Arjan rukki on täällä. Minun rukissani on vain yhdet reisipuut (sanotaanko se niin?) molemmin puolin, kun noissa Kiikan rukeissa on kahdet. Minulla on sitten tuollaiset ruostuneet ohuet raudat penkistä reiteen.

Meillä isäntä lupasi jo, että pystyy tekemään lyhtyosan tuohon rukkiini, jos vaan saa mallin jostakin. Niin, ja miksi ei pystyisi, kun kerran pystyy kitaroitakin rakentamaan .

Oskarin kanssa käytiin tänään hiihtämässä. Oskari aukaisi minulle peltoladun ja minä sitten kiersin peltoa ympäri. Kunnan koneladut olivat ja ovat vieläkin avaamatta. Isäntä pääsee nyt sitten avatuille laduille hiihtämään, kun me muu joukko lähdemme kirjstoautolle.

Kyllä käsityöihmisiin voi aina luottaa. Kiitos Villasukka ja Pirle kommenteistanne. Pirle tiesi seuraavaa:

Tuo rukki on ollut puolauskäytössä. Sillä on siis tehty kankaankudonnassa tarvittavia kudepuolia, jotka asetetaan sukkulaan. Sukkula on se työväline, jonka kutoja sujauttaa loimilankojen väliin, senjälkeen kudelanka painetaan tai lyödään pirralla (luhalla) paikalleen. Minulla on uudehko rukki, johon sai lisävarusteena tuommoisen "puikon" eli puolauskaran puolien tekemistä varten. Ilman lyhtyosaa langan tekeminen perinnerukilla on lähes mahdotonta.

Nyt siis pidän silmät auki ja etsin lyhtyosaa tuohon rukkiin. Ei ehkä ole helppoa, mutta ei ole myöskään mikään kiire. Jonakin sunnuntaina täytyy varmaan käydä Metsänkylässä katsomassa mitä sieltä löytyy.

Maanantai terveisiä Heimolasta

Täällä on isännän kanssa mietitty ja pohdittu tuota rukkia, on googlattu sanoilla jos toisilla. Mari kysyi kommentissa tuliko siinä puolatkin mukana, ja sitäpä tässä nyt on pohdittu. Rukista näkee, että sitä on paljon käytetty, mutta pölyisyydestä näkee, että se on ollut pitkään jossain säilytyksessä. Rukki näyttää siltä, että mitään ei puutuisi, mutta rukin lyhtyä siinä ei ole, eikä näin ollen siis puoliakaan.

Siinä kohdalla missä kaikissa googlaamissani rukin kuvissa on lyhty, tässä rukissa on mahdollisesti vaakasuorassa oleva värttinä, joka on tuollaisissa nahkalenkuissa. Korjatkaa nyt sitten ihmiset ihmeessä, jos olen väärässä näiden ajatuksieni kanssa. Minähän en ole koskaan kehrännyt, hädin tuskin muutamia kertoja nähnyt kun joku on kehrännyt. Puuttuuko tästä jotain? Miten tällä kehrätään?

Näissä kuvissa näette, miten pölyinen tämä rukki on. Olen sen jo näissä kuvissa kerran pyyhkinyt kostealla, mutta ei merkitystä edelleen näyttää salama sen kaiken lian jota pinnassa on.

Kaunis tämä rukki mielestäni on, jos en sillä koskaan opikaan kehräämään, niin vanha Heimola saa siitä kauniin kalusteen. Ihan oikeasti, kyllä tämän tekijä on nähnyt vaivaa, että on saanut pinnat kauniiksi.

Sari Varilon Kehrääjän kirjan olen tänään varannut meidän kirjaston varastosta. Saan varmaan huomenna sen kirjastoautolta.

Kiitos kaikista jakku ja rukkikommenteista, tuntui hyvältä niitä lukea. Nyt taitaa olla aika lähetä nukkumaan. Mutta arvatkaan mitä. Mulla on lomaviikko. On siis aikaa selvitellä rukin saloja. Ups, on kyllä muutakin juttuja joita pitäisi tehdä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.

Lupasin ympyräjakusta kuvia päälläkin, kunhan sen saa päivän valon aikaan kuvattua, tässä nyt sitten kuvia tulossa.

Tässä jakku on kiinni rintaneulalla.

Kas kun en huomannut, että kaulus on takaa kääntynyt, mutta idean näette tästäkin.

Vielä yksi kuva kiinni olevasta jakusta.

Auki olen nyt viime päivät pitänyt. Hyvä näinkin.

Tällä viikolla poikkesin eräällä kirpparilla ja pikareissulla huomasin siellä rukin, jossa oli hintalappu 35 euroa. En ehtinyt sitä tutkailla silloin ja tänään ohi ajaessamme halusin käydä katsomassa onko rukki vielä siellä. Oli aika jännä juttu, sen paikka oli siirtynyt aivan nurkkaan ja edessä oli kaksi tuolia. Sieltä sitten nostin rukin lattialle ja se näytti ja tuntui ihan pelittävältä. Kassalla ihmettelin, että se vielä oli myymättä. Myyjä sanoi, että se varmaan odotti minua.

Täällä se nyt on meillä kotona, vielä en ole pyyhkinyt pölyjäkään siitä, mutta se on tämän illan homma. Vielä kun oppisin tällä kehräämään ...

Vilman kanssa on vietetty päivä Mallinkaisten entisellä koululla huovutuksen merkeissä. Vilma sai valmista, minulla jäi kotitöitä . No, onneksi ensi viikko on minulla lomaviikko, joten aikaa saattaa olla. Kiire ei ole, koska ennen kun voin jatkaa työni täytyy kuivua kunnolla. Vilmalta sain luvan hänen työtään kuvata.

Kun kaava oli piirretty (minä piirsin) oltiin jo tässä vaiheessa.

Muovikaavan alla oleva alue pitää kastella ja saippuoida. Vielä on kuivia kohtia.

Sitten on jo päällikerroskin tehty ja huovutusvauhti on niin kova, että valoverho ei meinaa päällä pysyä.

Vielä on pikkusen liian iso.

Mutta, mitäs tästä sanotte? Aika ylpeä olen tyttärestäni 9 v. Hattu syntyi aika helpolla. Nyt saavat pakkaset Vilman mielestä kestää.

Tässä on minun työni alkuvaihetta. Muoviset ympyrät jäävät tuohon täplien päälle.

Sitten tähän tulee toinen kerros ja kaava jää väliin. Seuraavat kuvat ovatkin sitten valmiistä työstä.

Meillä oli ihana huovutuspäivä. Kiitos Helena opelle. Onneksi saadaan vielä viikon päästä jatkaa. Silloin ajattelin ottaa pohjaksi mummon vanhan rikki menneen kirkkosilkin ja huovuttaa siitä merinovillan kanssa kaitaliinan.

Kotona isännälläkin on jotain työn alla. Tarvikkeet uuteen kitaraan tulivat torstaina. Mutta siitä sitten enemmän kun työ etenee.

Lauantai illan terveisiä Heimolasta.