Hetkiä Heimolasta

Toukokuussa ostin Kosmoksen lankakaupasta Tallinnasta Noron sukkalankaa. Ajatuksena oli alusta alkaen tehdä tunika itselle.

Eilen illalla tunika sitten valmistui. Isännän suosiollisella avustuksella se saatiin tämän aamun pienessä tihkusateessa kuvattua.

Tällä neuleella on monta nimeä. Kyseessä on siis Kirsi Pussisen suunnittelema Pinaattitunika, jonka malli oli Suuressa käsityölehdessä  3-2009 nimellä raglanmekko. Mutta kun muokkasin mallia itse niin olisiko sitten kyseessä piraattitunika.

Kakkos kerän aloitin tarkoituksella toisin päin, että sain tuohon vyötärölle tuon leveän raidan.

Kuinka sitä malttaisi pitää suunsa kiinni, kun lampaat tulevat katsomaan, mitä se mamma siellä seisoo.

Malli: Raglanmekko SKL 3/2009

Lanka:Noro Kureyon Sock yarn S184

Menekki: alle 300 g

koko: ohjeen M

Puikot: olisko olleet 4?

Olen ihan tyytyväinen tähän neuleeseen, olin jo varautunut siihen että joku kummitytöistämme saa tämän neuleen. Tänään kun käymme Vilman kanssa laittamassa kirpparipöytää haemme lankaa Vilman tunikaa varten VillaMokasta. Ajattelin itse sovellella ohjetta Ullaneuleen ylösalaisinneuleesta, käyttäen puuvillalankaa, niin voi sitten huoletta pestä tuon neidin tunikan.

Tänään on viimeinen lomapäivä. Vettä satelee, ihana ilma. Maanataina taas työt kutsuvat, tuntuu ihan hyvältä palata töihin hyvän loman jälkeen. Vielä on kuitenkin kesää jäljellä.

Eilen illalla kun muu perhe jo nukkui teltassa, minä naputtelin ilmoittautumisen syksyn Salainen neuleystävä kierrokselle.

onneksi tuo laulu jatkuu... niin avara ja pohjaton. Sydämen avaruutta ja suuruutta on ollut liikkeellä Novitan neulomossa kun on jaettu lahjoja toisillemme.

Aikaisemmin meidän perheeseen ovat kotiutuneet villasukat isännälle ja lapsille ja tiistaina posti toi minulle kaksi ihanaa pitsiliinaa mummalta. Meillä ei kukaan virkkaa pitsiliinoja. Olen joitakin liinoja virkannut, mutta ne ovat aina saaneet kodin jostain muualta ja meillä ei liinoja ole kuin yksi tai kaksi.

Nämä ovat kyllä niin kauniit, että näitä voisi virkata joulua ajatellen punaisina.

Sydämen avaruutta ja suuruutta on jaettu myös Patalappujen ja vauvan nuttujen muodossa. On ihana huomata, kuinka ihmiset haluavat muistaa ja auttaa.

Tänään on vähän viileämpi päivä. Ihanaa. Lapsille on tulossa kavereita ja minä siivoilen yläkertaa. Sen jälkeen omat ja yksi vieras mukaan ja lähdetään katsomaan Ice Age 3.

Hyvää tätä torstai päivää kaikille.

... paimenääntä tuttua

(virrestä 378)

Kai minä olen se paimen ääni tuttu, meidän lampaille. Jo useamman kerran on huomattu, että kun minun ääneni kuuluu pihalla Koko alkaa huudella minua. Eilen istuimme pihalla kaikessa rauhassa, lampaat olivat aika kaukana laitumella, kun minun kännykkäni soi. Nousin ylös vastaamaan, se oli eilisen neljäs lehtikauppias, kun sanoin ensimmäiset sanat puhelimeen alkoi Koko määkimään sieltä kaukaa ja toi koko joukon siihen viereen, että en enää kuullut puhelimesta mitään, piti siirtyä kauemmas sanomaan ei, sille ihan kivalle tytölle.

Tiistai-iltana tapahtunutta on sitten seuraavissa kuvissa.

Olimme istuneet pihalla jo tovin. Olin saanut kaikki ufonikin valmiiksi. Kuvailin niitä pihalla, kun Koko huomasi minut. Mää, Mää, Mää. Menin aitaukseen ja kaikki lampaat asettuivat riviin.

Minua kuljetettiin pellon toiseen laitaan, missä oli aivan uutta ruohoa. Kerran Koko pysähtyi ja katsoi seuraanko.

Kun kerran olin perässä, ei kun horsmikkoon.

Miksu peittyi aivan heinien joukkkon, horsmikko taisi vielä vähän pelottaa pientä.

Onni Manninen ja Papu ja valtava rouskutus.

Kun tulin pois tuolta, niin hetken kuluttua koko lammasjoukkokin tuli pois, mutta eivät enää huudelleet perään. Eivätpä nuo kaverit paljoa muuten juttele, mutta äidille niillä siis tuppaa olemaan asiaa.

Kiitos kaikista lanka ja nuttu kommenteista. En vieläkään ole varma minkä teen. Vauvan sukupuolesta ei siis ole tietoa, mutta toivomus on että vain valkoisia tai ruskean sävyisiä vaatteita ja siksi tuo ruskean sävyinen Fabel valikoitui väriksi.

Lämpimänä on tämäkin keskiviikko päivä alkanut, isäntä ja Vilma nukkuvat kuulema seuraavankin yön teltassa, jasaattavat saada mummilta kotiutuvan Oskarinkin mukaansa.

Tämän illan ohjelma oli selvä. Rutkasti hyttysmyrkkyä iholle ja ufokori matkaan ja viilenevässä illassa valmistuivat kaikki ne ufoni, jotka olivat vain vähän kesken. Näiden kaikkien kohdalla vähän tarkoitti sitä, että suurinpiirtein päättelyt olivat jääneet tekemättä.

Nämä Sandnessin Alfasta neulotut unisukat ovat olleet vaiheessa marraskuusta 2007 asti. Nyt sukat on päätelty ja reunukseen virkattu tuo piparkakkureuna.

Noro- kaulahuivi oli vaille päättelyitä.

Samoin tämä Freedom spiritistä neulottu kaulahuivi. Neljä langanpäätä odottivat päättelyä.

Kylykavereiden saippuapusseja oli kaksi. Puuttui päätteleminen ja nyöri.

Viimeisenä. Kai sekin on ufon tuho, kun pakkaa kesken eräisen neuleen laatikkoon, samoin kaiken jäljellä olevan langan ja lähettää sen neuleystävälle, joka kaipaa Hippyä?

Isäntä ja kuopus nukkuvat teltassa. Minä odottelen, että makuuhuone edes vähän viilenisi. Siinä samalla kirjoittelen lammas päivityksen ja laitan sen ajastumaan huomiselle.

Hyvää yötä Heimolasta

Ennen kun tämän päivän helle uuvuttaa, niin kuvat siitä mitä tuolta Tapion kaupan muovikassista löytyi eilen kun tultiin kotiin.

Tässä köynnösminttujen joukossa on pienelle ei vielä syntyneelle ihmiselle neule. Saattaa olla tämä, tämä tai tämä. Minkä sinä tekisit?

Köynnösruusussa kasvavat villasukat isännälle ja lapsille. Jokainen valitsi itse lankansa.

Viilenneessä illassa keinuttelee sitten minun boleroni. Siihen ohje löytyy täältä. Kun tarkasti katsot niin huomaat, että lankaa on enemmän kun malliin tarvitaan. Kun tuli sellainen olo, jos sittenkin teksinkin jotain isompaa. No TiinaP on lähdössä kohta reissuun ja saan kyllä varmaan vielä samaa värierääkin hänen kauttaan, jos vaikka haluaisinkin neuloa, vaikka tämän tai tämän.

Vielä viime viikolla Tapiolla olivat siis tarjouksessa, nuo Harry Potterit, Paris ja Mandarin petit. Oli siellä siis muitakin tarjouksia, mutta minun ostamistani nuo kolmet. Silkkaa säästöä siis kun nyt ovat kaikki jo normaalilla Tapion hinnalla.

Nyt tarjouslangoista kutkuttelisi tuo Muskat ja tietenkin Fabel. Fabelille olikin aivan ihania uusia malleja Dropsin syksyn malleissa. Esimerkiksi fa-089, on mielestäni aivan ihana, siinä on varmaan tuo yläosa Alpacasta.

Juhannusruusun kuihtuneiden kukkien joukkoon olivat päässeet ne Tapiolta saadut kykiäiskerät. Tapiolla on tapana laittaa jotain pientä ylimääräistä kun on ostanut yli 30 eurolla lankaa. Joku sitten saattaa saada näistä ylimääräisistä jopa neuleen itselleen. Niin paljoa, en minä siis ole vielä tehnyt ostoksia, että takiksi asti. Niin tai jollekin pienelle kyllä.

Vielä yhdet langat on näyttämättä. Esikoinen siis unohti päähineensä kotiin ja se tiesi äidille perjentai-illan urakkaa. Tapiolta 3 kerää Mandarin petitiä ja ensimmäinen garnstudion bambuinen virkkuukoukku. Vimmattua virkkaamista matka tapiolta Härmän kuntokeskukseen ja illalla kun isäntä ja lapset olivat kylpemässä. Aamulla lapsi sai hatun päähänsä. Vilman pipo valmistui sitten kotimatkalla.

Tosin Vilman pipo on päättelemättä, se yksi langanpää siis ja antenni tekemättä, eiköhän sesiitä onnistu. Eilen kesken soittoharjoitusten komensin pihalle kuvattaviksi.

Tänään luvassa vimmattu ufojen päätteleminen, sitten on se projekti tältä vuodelta ohi.

on takana päin.

Tytöt olivat hakeutuneet viileämpään paikkaan ennen kun lähdimme perjantaina ajelemaan Pohjanmaalle päin. Naapurin Paula oli lupautunut käymään katsomassa joka päivä kuinka tytöt pärjäävät. Ja hyvinhän nuo olivat täällä pärjänneet.

Kuvaajamestarin Tapion kaupassa toimi Vilma ja siksi kuva on otettu vähän alaviistosta. Isäntäkin näki siis nyt tuon ihmeellisen paikan. Olimme vaan jo niin pitkään matkanneet että otin vain sen mitä olin ajatellut + kesäpipoon langat, kun Oskarilta jäi päähine kotiin.

Härmän kuntokeskus oli hyvä yöpymispaikka. Lauantaiaamuna Power Park kutsui. Olipa meillä helteinen päivä. Ehkä vähän isompien lasten kanssa saisi tuosta puistosta enemmän irti. Laitteet olivat aika hurjia, mutta kyllä me Oskarin ja Vilman kanssa oltiin JoyRidessa ja Oskarin kanssa  Thunderbirdissä.

Vetelin mummolassa (= isännän mummola) etsittiin salalokeroa kirstusta.

Ja aarteitahan sieltä löytyi.

Matka jatkui Äänekosken mummolan kautta kotiin. Olimme siellä siis yhden yön. Tänä aamuna poikkesimme Spektrissä, mutta Silkkivilla olikin maanantaisin suljettu, ja Jyväskylän liikkeeseen en enää jaksanut poiketa. Lahdessa poikettiin ystävän musiikkikaupassa, Kompissa ja syötiin grillilounas Lahden torilla.

Kotona oli kaikki hyvin. Kukat kukkivat pihalla ja lampaat olivat hyvin voivia ja luultavasti tyytyväisiä kun palasimme kotiin.

Nyt kai pitäis vähän Fufoillakin, vielä ehtii...

Tapiolta tuli muovikassillinen lankaa Heimolaan, mutta niistä sitten ensikerralla lisää.

... meidän perhe suuntaa kohti Härmän kuntokeskusta, poikkeillen vähän matkalla sinne ja tänne.

Kiitos teille kaikille jotka tuitte jo olemassa olevaa ajatustamme majoituspaikasta.