Tämä on ajastettu päivitys, jota kirjoittelin maanantai iltana.

 

Kun tämä ilmestyy on laskiaistiistai, joku viettää naistenpäivää, mutta minulla on mielessäni päivä, jota ei tullut. Jos Isäni eläisi niin tänään viettäisimme hänen 70-vuotis syntymäpäivää ja kyllä se olisi meille suurempi juhla kun naistenpäivä.

 

Olen aiemminkin lainannut näitä Anna-Mari Kaskisen kirjoittamia sanoja ja jälleen se tuntuu tärkeältä.

 

Minun isäni sinua muistan.
Näen selkäsi leveän.
Kuulen laulut ja vihellyksen,
hellän huumorin keveän.
Minun isäni sinulle laulan.
Sinä opetit laulamaan,
ja vieläkin vuosien jälkeen
siitä voimaa saan.

Minun isäni, katseesi lämpö
yhä tietäni valaisee
ja opettaa salaisuutta:
pieni suurempaa tarvitsee.
Rakas isäni, minulle näytit
miten laulavat peipposet,
minne pääskynen rakentaa pesän,
ketun askeleet.

Rakas isäni, sinulle laulan.
Ota sanani kätketyt.
Tahdon kaikista vuosista kiittää.
Toivon sinulle onnea nyt.
Sinä osoitat, että on täällä
syli suurempi kaikkia,
ja takana meren ja metsän
on Jumala

Rakas isäni, aamun tullen
tulit minua noutamaan
ja kuiskasit korvaani hiljaa:
Tyttö, verkkoja soutamaan.
Vaikka aina ei kaloja saatu,
verkkoon aarteita kätkettiin.
Nyt ne varhaiset souturetket
ovat rakkaat niin.

Rakas isäni…

Sanat: Anna-Mari Kaskinen

Sävel: Pekka Simojoki

Niin paljon totta näissä sanoissa.