Kyllä täällä ihan kunnossa ollaan ja kotosallakin, mutta jotenkin tämä päivittäminen ei vaan ole onnannut. Tuntuu että on niin paljon menemistä ja tekemistä, niin työssä kuin muutenkin, mutta niinhän se aina tähän aikaan vuodesta.

Eilen oli työpäivä. Joskus joku kyseli virkapukuani, eilisestä helteestä huolimatta puku oli päällä.

Niin tai oikeasti tämä on diakonissan juhlapuku. Puku on hyväksytty käyttöön 1966 ja sen on suunnitellut Riitta Immonen. Paljoa tätä mustaa villakangaspukua ei näy käytössä, mutta minä tykkään tästä ja se on minun juhlapukuni ja tässä olen lähdössä hautajaisiin, enkä muuta vaatetta olisi osannut päälleni kuvitellakaan.

Vanha Heimola on meillä työn alla.

Kuten näkyy talon vieressa on kasa poltettavaa.

Seinissä olevat pinkopahvit saivat eilen kotiin tultuani kyytiä.

Tälläisiä lehtijuttuja löytyi seinistä.

Elettiin siis vuotta 1946 ja lehti on Aamulehti.

Pala tapettia

Tänne majoitetaan kesäkuun Pyhän Laurin Bluesin ulkolaiset vieraat.

Egon Meurosen muuriin maalaaman laivan katveeseen voivat muutkin meidän vieraamme päästä jatkossa nukkumaan.

 

Keittiön muurista meinaavat naiset vähän irtoilla.

...miehetkään eivät niin jämäkästi enää istu.

Pikkuhiljaa kesäkotimme omaan pihaan valmistuu, en teitä rasita näillä kertomuksilla kovinkaan, mutta tiedätte nyt miksi aikaa kuluu muualla kuin koneella ja käsitöiden äärellä.

Perjantaina nautinnolla seurasin kun meillä oli kolme nuohoojaa kaksi tarkistivat mökin ja yksi nuohosi tämän talon. Ihana nähdä ammattitaitoisia miehiä työssä ja nähdä se, että valmista tulee.

Toivottelen kaikille teille oikein ihanaa helluntaiviikkoa. Meillä isäntä lähtee loppuviikosta 10 päivän työmatkalle, meitä kotiin jääviä, ehkä vähän helpottaa se, että saamme perjantaina Onnimannisen, Kissanmintun ja kolme karitsaa tänne Heimolaan.

 

Ai niin, Heimolan vanhaan palokärjen pesään on pesinyt Telkkä, uskokaa tai älkää. Aika ihmeellistä.