Meidän kyläyhdistyksen johtokunta yllätti minut eilen. Pyysin joukon meille kokoustamaan, että sain testata uutta lettupannua, ja he tulivatkin kukkien ja lahjan kera. Näistä muistamisista ajatelin, että on oikeastaan aika kiva vanheta, jos jo näin viikolla ihmiset alkavat muistaa.

Nämä liljat ovat mielestäni niin kauniit

ja ihan minun värinen virkkukoukkusen pussi. Ei voi muuta kun todeta, mistä näitä ihania ihmisiä oikein tulee?

Tänään soittelin pikkuveljelle, vai soitteliko hän minulle päin kun olin jättänyt viestiä puhelimeen. Vauva ja äiti ovat kotona, mutta vielä emme ole käyneet katsomassa. Koko ajan odottelen sähköpostiin kuvia, mutta ei ole vielä tullut.

Kysyin veljeltä mitä heiltä puuttuu ja mitä he tarvitsivat vauvaa ajatellen. Pientä pussilakanaa  puuttuu ja niinpä työpäivän jälkeen kiertelin sen ainoan Hämeenlinnan kangaskaupan ja Turengin kangaskaupan, sekä Hämeenlinnan Anttilan. Anttilasta tarttui mukaan muutamia aikuisten lakanoita. Mummin vaatekomeroakin kävin penkomassa. Kotona oli luvassa lakanapyykkiä, silittämistä ja ompelemista.

Illalla sain otettua valokuvaa vamiista.

Tämän enempää en vielä vilauta. Haluaisin kuvata tämän pienen peiton päällä jos vaikka kun huomenna menen lasten kanssa katsomaan. Isäntä valittaa kurkkukipua, joten häntä ei oteta mukaan. Kurkku saattaa olla kipeä myös kun teki sunnuntaina lenkin verenmaku suussa, mutta riskejä ei oteta.

Salaisen neuleystävän tiedotkin olivat putkahtaneet sähköpostiin, luvassa jännittävä syksy.