Jotenkin noin se meidän reittimme kulki. Bussissa istumista oli tosi paljon, mutta meidän joukkomme nuorimmasta vanhimpaan jaksoi sen tosi hyvin. Jos oikein, etukäteen saamastamme tiedosta laskin, niin kilometrejä autossa istuen tuli 1665. Siihen sitten lisäksi matka Turkuun.
Vieläkin pidätän jännitystänne. Ei tästä sukasta selvää saa. Matkalla joko neuloin tai nukuin. Varmaan puolet ja puolet. Lautalla Göteborg-Fredrikshavn neuloi lisäkseni joku tanskatar.
Mummi pääsi neulomisen alkuun vasta Kööpenhaminan jälkeen, kun oli ottanut matkaan jotkut huonot pyöröt, joilla ohut Haapsalun villa ei kulkenut ollenkaan. Tuo mummin 60-luvulla oppima mallineule minunkin pitäisi opetella, se on niin kaunista.
Kanervan ohjeilla löysimme Kööpenhaminan lankakaupat.
Uldstedet oli ihana kauppa, mummi ja mummokin tykkäsivät. Palvelu oli ystävällistä ja tuli sellainen olo, että tänne voisi tulla uudestaankin. Strikkebodenissakin poikkesimme, mutta sieltä emme ostaneet kukaan mitään. Mummi sai siis ostettua ensimmäiset bambuiset pyöröpuikkonsa ja minä yhden alpakka lankakerän. Aikaa tuolla kaupassa olisi viettänyt vaikka kauinka, mutta kun muilla oli jo kiire ensin lepäämään ja sitten Tivoliin.
Tästä pitäisi tulla minulle huivi.
Tästä pitäisi tulla minulle huivi.
Arvausaika loppuu nyt. Sen verran kerron, että minäkin luulisin niitä kahta lankaa Nalle coloriksi jos en tietäisi...
Palataan asiaan, siis lisää matkakuvia ja sen matkalanka varaston selvittämiseen. Nyt on ruokahuollon aika. Pyykkikone onkin pyörinyt jo monta kertaa.
Palataan asiaan, siis lisää matkakuvia ja sen matkalanka varaston selvittämiseen. Nyt on ruokahuollon aika. Pyykkikone onkin pyörinyt jo monta kertaa.
Kommentit