Viikonloppu on kääntynyt kohti loppua. Eilinen päivä meni minun osaltani pedissä maaten, vasta illalla jaksoin puikot ottaa käteeni. Mikä lie taudin poikanen, joka halusi saada valtaa. Aamulla kuitenkin olo oli sen verran parempi, että jaksoin lähteä kirkkoon, kun oli kuorolla lauluvuoro. Vähän vajaalla joukolla olimme paikalla, liekö tämä hiihtoloman alku verottanut laulajia.

Päivällä kävimme perheen kanssa elokuvissa. Ihan verratonhan tuo filmi oli. Oskarin nauru kaikui jälleen salissa, jotenkin se aina tuntuu niin ihanalta, lapsen aito ilo.

Huomenna olisi tarkoitus vähän kiertää huonekaluliikeitä, tarvitsisimme isännän kanssa TV:n katselu (lue, minulle neulonta-)  tuolit. Jotenkin ei ole ollut aikaakiertää, istua ja kokeilla sopivia. Josko huomenna sitten löytyisi. Minä haluaisin tälläisen. En ole tosin sitä istunut eikä lähi kaupungeissa ole Koti-idean myymälääkään. Verkkokaupasta en uskalla tuolia tilata, mitäs jos siinä ei olekaan hyvä istua(neuloa), enkä minä tiedä ovatko nuo väritkään meidän värejä ollenkaan.

Keskiviikko on minun viimeinen vapaapäiväni. Sitä odotan ilolla. Tapaamme silloin Tuulin kanssa Helsingissä. Meillä lähtee koko perhe Helsinki-päivälle, mutta saavat muut mennä omia menojaan, sen aikaa kun me Tuulin kanssa tavataan. Saa nähdä kerkiinkö Tervakoskelle Villaklubille, toivoisin, kyllä sitäkin mukavaa joukkoa taas pitkästä aikaa tapaavani.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, oli sitten hiihtolomaa tai ei.