Nyt on päivälevon aika. Eläkeikäisten leirillä on päivälevon aika lounaan ja päiväkahvin välillä. Niin nytkin. Ohjaajallakin on siis hiukan omaa aikaa. Niin, jos ei valmistele illan iltahartautta, seuraavan päivän ohjelmaa, tai askartelua tai jotain muuta.

Leirin askartelut ovat olleet rukoushelminauha ja sen lisäksi sukkahousuista tehdyt jumppanauhat. Toimii muuten tosi hyvin. Laitan omasta kuvaa kunhan olen kameran lähellä.

Kotoa sain sen verran viestiä, että isäntä on tainnut saada kameran korjattua. Pitää huomenna katsoa minkälaisia kuvia sillä tulee. Jos eivät ole hyviä, niin täytyy sitten viedä hoitoon.

Minun uusi kulkupelini odottaa minua täällä leirikeskuksen parkkipaikalla. Autokauppias kävi sen tuomassa tiistaina ja vei entisen mukanaan. Nyt en oikein vielä käsitäkään millainen ihanuus tuo, karamelli, on kun en ole itse sillä ollenkaan ajanut. Ajatus olisi huomenna leirin loputtua lähteä käymään mummolassa, jos sitten malttaisi ajaa, eikä neuloa.

Neule on mukana, mutta sitä en ole paljoa ehtinyt tehdä. Aina tarvitaan käsiä johonkin muuhun, josko tänä iltana olisi sellainen rakonen, että ehtisin. Kangaskasa sitä jo sanoikin kommentissaan, että täällä varmaan löytyy monen moista käden taitajaa. Ajatukseni onkin aika itsekäs ajatellen ensi kesää. Leirin aiheena voisi olla minun käsityöni, kaikilta löytyy joku taito jonka voisi ottaa esille.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!